Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Feb 17, 2021 22:26:12 GMT
Post on Feb 17, 2021 22:26:12 GMT
14 & 16.02.2021 // Huonoa omaatuntoa
14.02.2021
Tänään olisi stressaava ravipäivä. Kooli juoksisi ensimmäisen starttinsa ja mä olin saanut Gunnarilta luvan ajaa pikkuoria sen ekassa startissa. Mua oli jännittänyt ihan superisti kun mä olin kysynyt mieheltä mahdollisuutta ajaa molempien tallien edustajana. Vanha mies antoi onneksi luvan ja sain ilmoittaa vanhemmilleni että minut voisi laittaa Koolin ohjastajaksi.
Punainen ori lähti auton takaa hyvin ja Koolilla tuntui olevan todella vahva ravi. Kuitenkin juuri kun pääsin huokaisemaan helpotuksesta, ori hyppäsi laukalle, ja onnekseni sain orin takaisin raville sen verran nopeasti että ori sai vain yhden laukkamerkinnän. Lopulta ori ylitti maaliviivan neljäntenä ja se sai ihan kivan ennätyksen ensimmäiseen täysipitkään starttiinsa. Kooli sai myös finaalipaikan joten jatkoimme odottamaan finaalia, vaikkakin loppupeleissä jouduimme keskeyttämään tuon startin Koolin kanssa ja sain alkaa valmistautumaan seuraavaan starttiini Xenan kanssa.
Tuo startti oli ihan katastrofi. Xena otti laukan heti lähtöön ja vielä uudelleen myös myöhemmässä vaiheessa lähtöä, ja loppupeleissä ylitimme tamman kanssa maaliviivan toiseksi viimeisenä. Mua harmitti ihan suuresti että startti oli mennyt ihan perseelleen ja musta tuntui että mä olin pettänyt koko Wäckelinin porukan vain sen vuoksi että mä olin halunnut päästä ajamaan Koolia. Meidän startti Xenan kanssa oli päivän viimeinen ja tavallaan mä olin onnellinen että kotimatka alkaisi joten mun ei ehkä tarvitsisi toivottavasti läpikäydä startin epäonnistumista muiden kanssa
16.02.2021
Me oltiin läpikäyty Gunnarin ja Markuksen kanssa ystävänpäivän epäonnistunut startti. Mua oli harmittanut suuresti koko ajan se, että mä olin epäonnistunut ohjastajana tuossa startissa ja mun ahdistusta ei helpottanut yhtään enempää se, että seuraava startti tamman kanssa olisi monté lähtö. Me oltiin treenattu Linnean kanssa muutaman kerran viikossa montéa koska mulla oli pitkä aika siitä kun mä olin ratsastanut viimeksi.
Mä olin tyytyväinen siitä että kyseessä oli autolähtö joten mä pääsin helposti tamman kanssa matkaan. Juostava matka oli vain mailin mittainen joten mä toivoin että mä osaisin ratsastaa startin hyvin ja saisin Xenalle hyvän juoksun alle. Lopulta me ylitettiin tamman kanssa maaliviiva kuudentena ratsukkona ja vaikka mä en onnistunut ratsastamaan tammaa uudelle ennätykselle, me sentään tällä kertaa kasvatettiin Wäckelinin voittopottia viidelläkymmenellä virtuaalieurolla.
Mulla oli myös näissä raveissa edessä vielä Koolin startti. Pikkuori juoksi uransa toisen kunnon startin, ja mä olin todella tyytyväinen siitä että mä sain ajaa myös pikkuorin toisenkin startin. Tällä kertaa meidän startti onnistui paljon paremmin ja me ajettiin maaliviivan ylitse kolmantena valjakkona. Me ei parannettu punaisenkaan orin kanssa sen ennätystä, mutta mun ahdistusta helpotti hieman se, että mä olin saanut kaksi ihan ok starttia alle näissä raveissa. Seuraavat ravit olisivat jo sunnuntaina joten toivottavasti silloin me saataisiin taas Xenan kanssa hyvä startti alle.
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Apr 10, 2021 19:08:08 GMT
Post on Apr 10, 2021 19:08:08 GMT
21.02-20.03.2021 // Kuukauden raviraportti
21.02.2021
Aken ravitallin varikko oli tuttu ja mua jännitti suuresti. Ensimmäisessä lähdössä olisi taas mun aika ajaa Koolia. Vaikka me oltiin saatu sovittua Gunnarin ja vanhempieni kanssa miten nuoren orin ajaminen menisi, mua jännitti silti kun vain sen vuoksi raveihin jouduttiin lähtemään paljon aikaisemmin. Tällä kertaa me ei saatu Koolin kanssa mitään kovinkaan ihmeellistä tulosta aikaan, vaikka nuori paransi omaa ennätystään ja me saatiin vähän lisää rahaa niin mun kuin vanhempieni tilille.
Xenan kanssa mulla oli sitten vuorossa monté lähtö. Vaikka me oltiin Linnean kanssa käyty tekemässä monté treenejä oli lähtöjen ratsastaminen mulle vielä vähän jännittävää, mikä näkyi sitten lähdön tuloksessa, kun me tultiin Xenan kanssa viimeisenä hyväksyttynä ratsukkona maaliin. Mä toivoin että suoritukseen voitaisiin olla silti tyytyväisiä, vaikka mä en ollutkaan vielä osannut ratsastaa tammaa rahasijoille…
08.03.2021
Me oltiin lähdetty Markuksen kanssa kahdestaan ravireissulle sillä tällä kertaa ei olisi Alvan ja Bonnien lisäksi muita hevosia starttaamassa. Ravipaikka olisi ainakin mulle ihan uusi, sillä mä uskalsin epäillä että Markus olisi ainakin joskus käynyt Karoluksessa. Eihän uusien paikkojen näkeminen ikinä pahasta ollut ja mä toivoin samalla että mulla olisi mahdollisuus nähdä edes vilaus Koolista, sillä äiti oli ilmoittanut että pikkuori juoksisi myös näissä raveissa.
Markus ja Alva starttasivat illan ensimmäisen lähdön toisessa osassa ja nuori tamma ylittikin maaliviivan toiseksi viimeisenä. Kuitenkin tamma teki ehjän juoksun ja se sai ennätyksen sekä hieman rahaa, sillä näissä raveissa jokainen hyväksytyn juoksun tehnyt valjakko sai rahaa. Kolmas lähtö oli sitten minun ja Bonnien näytön paikka. Lähdössä oli viisitoista valjakkoa joten jo ehjä juoksukin olisi jotain tässä lähdössä, sillä se toisi jo hieman lisää rahaa Wäckelinin tilille.
”AJA!” komennon kajahtaessa kaiuttimista porukka tuntui starttaavan lujaa ja yritin hieman pidätellä Bonnieta jotta se ei lähtisi laukalle, minkä vuoksi me jäätiin vähän porukan perälle. Kuitenkin kun varmistuin siitä että tamma ei laukkaisi ihan heti uskalsin lähteä ajamaan Bonnieta eteenpäin ja me saatiin noustua muutaman sijan eteenpäin. Kuitenkaan me ei päästy nousemaan tarpeeksi ja lopulta me jäätiin lähdön puoliväliin.
Vaikka meidän sijoitus ei ollutkaan kovin hyvä, mä olin silti tyytyväinen koska Bonnielle kirjattiin uusi ennätys lukuihin 16,7 ja tamman voittosumma sekä Wäckelinin voittopotti tältä päivältä kasvoivat viidellä sadalla eurolla. Mä tiesin että meillä olisi voinut olla mahdollisuudet isommille rahasijoille mutta silti mä olin tyytyväinen siihen miten startti oli mennyt ja mä saatoin vain toivoa että Markukselle kelpasi ehjä startti vaikka me ei päästykään yli puolivälin tuloslistalla.
19.03.2021
Meillä oli tänään Xenan kanssa monté startti. Me oltiin lähdetty raveihin Linnean ja Leon kanssa sillä Markuksella tai Gunnarilla ei ollut tänään ajettavia ja miehet tulisivat vasta myöhemmin perästä, sillä seuraavana päivänä olisi molemmilla ajettavia hevosia. Monté startit eivät olleet vieläkään mulle niitä kaikista stressittömämpiä ajettavia, mutta mä yritin parhaani mukaan ratsastaa nääkin startit kunnialla lävitse. Linneasta oli ollut paljon apua mun matkalla valmistautuessani jokaiseen monté starttiin sekä treenatessani Xenan kanssa myös montéa.
Startissa oli mahdollisuus kvaalautua finaaliin joten senkin puolesta mä toivoin että mä saisin tehtyä mahdollisimman hyvän ratsastuksen jo karsintaan. Xena avasi lähtönsä hyvin ja mä sain yllättäen ratsastettua tammaa todella hyvin ja me alettiin nousemaan sijoja. Alkuunhan mä ehkä vain himmasin tamman menoa liikaa, mutta lopulta me päästiin melkein kärkikahinoihin vaikka lopulta me hävittiin kolmas sija puolella sekuntilla. Neljäs sija meinasi silti sitä että me päästiin Xenan kanssa finaaliin ja mä yritin pitää tamman liikkeellä vain sen verran että sen lihakset pysyisivät lämpöisenä. Ilmeisesti kuitenkin yhden kokonaisen karsinnan ajan odottelu oli Xenalle liikaa ja tammassa ei sitten ollutkaan kovin paljoa paukkuja jäljellä kun finaalin aika koitti. Finaalissa me jäätiin kolmanneksi viimeiseksi vaikka Xena jaksoikin kuitenkin tsempata vielä ihan hienosti mun onnekseni.
20.03.2021
Mun ja Bonnien startti meni perseelleen… En mä tajua miksi mä en tänään osannut ajaa Bonnieta yhtään. Tamma otti ensimmäisen laukan heti lähdössä ja toinen tuli vielä myöhemmin joten hommasta ei tullut yhtään mitään. Ajallisesti startti ei onneksi ollut ihan täysi kaaos vaikka jäätiinkin kauas tamman ennätyksestä. Ajaessani Bonnien pois radalta, mä olin onnellinen että Markus ajoi itse seuraavassa lähdössä jotta mun ei tarvinnut kuunnella miehen pettynyttä monologia, sillä mä tiesin että tällainen tulos oli varmasti pettymys vaikka mä tiesin kyllä että Bonnie ei ollut aina se helpoin ajettava ja että tamman tulokset eivät aina olleet niitä tallin parhaimmistoa.
Mun onnekseni Markuksen välttely pystyi jatkumaan vielä helposti sillä mun oli aika ajaa vielä Xenaa ysilähdössä joten me ei taaskaan törmätty miehen kanssa. Xena lähti myös haparoiden liikkeelle ja tamma otti ensimmäisen laukkamerkinnän siitä. Kuitenkin se skarppasi vielä hyvin ja toinen laukka tuli tamman ottaessa painetta ulkoradalta laukkaavasta valjakosta. Kuitenkin mä sain tamman nopeasti takaisin raville ja sen jälkeen mä yritin vain parhaani mukaan ajaa Xenan edes jonkinlaiselle tulokselle. Lopulta valjakko toisensa perään jäi meidän taakse ja lopulta lähdön voittaja meni maalikameraan.
Minuutit, joita tuomaristo käytti maalikamera kuvan tutkimiseen jotta nuo saattaisivat ilmoittaa lähdön voittajan. Lopulta mä en meinannut edes tajuta mitä kaijuttimista kuului, ennen kuin mun tajuntaan oikeasti iskeytyi se fakta että lähdön voittajaksi kuulutettiin Xena. Lopulta mä sain kääntää tamman voittajaesittelyyn ja lopulta varikolle. Mun onneksi kaikki keskittyivät vain onnittelemaan mua voitosta, eikä Bonnien kanssa tapahtuneesta katastrofista ei puhuttu sanaakaan.
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Sept 1, 2021 9:42:04 GMT
Post on Sept 1, 2021 9:42:04 GMT
Huhtikuu meni hevosia treenatessa, kuten pitkälti toukokuukin. Myös kotirintamalla oli ollut ravien osalta hiljaista ja Kooli oli juossut vain yhden lähdön huhtikuun alussa, mutta orin tuntuessa huonolta se oli päätetty viedä klinikalle ja se oli saanut sen jälkeen pitää vähän taukoa ennen kuin se otettiin takaisin treeniin. Mä toivoin suuresti että orissa ei olisi mitään vakavasti vialla, sillä sen ura oli ollut jo nyt terveysongelmien takia vaakalaudalla ja mä haluaisin nähdä pikkuorin vielä kisaradoilla.
Toukokuun lopulla Gunnar ilmoitti että Bonnie olisi ilmoitettu mukaan kasvattajakruunuun ja isoissa kisoissa ohjastaminen saikin mun jännitystä hieman nousemaan, kunnes kävi ilmi että tamma ei päässytkään mukaan kisaan. Tietenkinhän Bonnien karsiutuminen harmitti, varsinkin Markusta, mutta ikinä ei voi tässä lajissa tietää mitä käy. Sitä ennen me käytiin Xenan kanssa yksi monté lähtö ja vaikka me oltiinkin vain pari sekuntin sadaosaa hitaampia kolmosta ja nelosta, ravattiin me viidentenä maaliviivan ylitse ja näin ollen Wäckelinin potti kasvoi tuhannella virtuaalieurolla näistä raveista.
Vielä ennen kasvattajakruunua kuitenkin mahtui yhdet ravit, joissa mulla oli ohjastettavana molemmat Bonnie ja Xena. Bonnien kanssa juoksu ei kulkenut jostain syystä yhtään ja ensimmäisen laukan jälkeen mä yritinkin vain ajaa onnistuneen lähdön enkä stressannut enään sijoista. Se päätös jätättikin meidät lähdön viimeiselle sijalle, mutta aina ei voi voittaa. Xenan kanssa sitten montéssa me hävittiin muutaman sekuntin sadaosan verran neloselle, mutta muuten me saatiinkin ihan kiva juoksu, vaikka vauhti ei lähdössä päätä huimannut.
Kesä-elokuun hevoset on sitten saaneetkin taas olla treenitauolla ja oikeastaan ainut, jonka juoksemista on saanut jännittää, oli Kooli. Pikkuori starttasi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elokuun lopulla ja lähdössä oli ihan oikeita rahoja tarjolla. Vaikka startti olikin nopea, Kooli löysi silti kirivaihteen heti ja pieni punainen raketti nousikin vetämään porukkaa. Mua jännitti miten se jaksaisi pitkän starttitauon jälkeen, mutta niin vain pikkuori otti ja juoksi ja ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Mun innostunut huuto sai jopa Markuksen ihmettelemään mitä oli tapahtunut, ja mulla menikin hetki että mä saatoin kertoa Koolin uran ensimmäisestä voitosta, jolla pikkuori tienasi hurjat 20 000v€. Mä oli ihan tajuttoman ylpeä pikkuorista ja heti kun mä vain sain rauhoituttua, mä soitin äitille ja onnittelin kaikkia Koolin voitosta, ennen kuin mun oli pakko lähteä kauppaan ostamaan täytekakkua, sillä vaikka voitto ei tullut Wäckelinin väreissä, mä halusin silti juhlia sitä. Sanoipa kuka mitä tahansa.
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Jan 29, 2022 23:55:59 GMT
Post on Jan 29, 2022 23:55:59 GMT
Talvi Wäckelinissä oli ollut hevosten tauko- ja peruskunto treeni aikaa. Hevosia oli tarvittaessa myös hoidettu jotta uusi kausi saatettaisiin aloittaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tokihan osa hevosista olisi jäämässä myös pidemmälle tauolle, sillä Markus oli päättänyt astuttaa Bonnien tamman jatkaessa laukkapainotteista menoaan. Tokihan ajokin menetys harmitti, mutta toisaalta, kuka voisi vastustaa varsoja? Vaikka Bonnien varsa ei ollutkaan oma kasvattini, olisi silti ihana päästä seuraamaan pienen varsan elon ensi hetkiä ja seurata varsan kasvamista isoksi hevoseksi sekä sen uran ensi metrejä.
Kuitenkaan talvi ei ollut mennyt ihan täysin sulavasti. Me oltiin Leon ja Markuksen kanssa treenilenkillä läheisellä raviradalla ja meillä oli mukana Alva, Bonnie ja Xena. Tammat olivat olleet jo hetken treenissä tauon jälkeen ja ajatuksissa oli käydä ajamassa vain rento lenkki radalla ja ehkä samalla ottaa myös hieman vähän reippaampia vauhteja. Alkuun kaikki oli mennyt hyvin ja me oltiin laitettu tammoja yhdessä kuntoon, hioen meidän suunnitelmaa vielä hieman yhtenäisemmäksi, ennen kuin me oltiin lähdetty lämmittämään tammoja. Xena oli tuntunut todella reippaalta jo siitä hetkestä asti kun olin ajanut tamman ulos katokselta ja olimme lähteneet kävelyttämään tammoja kohti rataa. Mainitessani tamman vireydestä seurassani olleille miehille, Leo ja Markus olivat melkein yhteen ääneen vain tuumanneet että oli hyvä jotta tamma oli valmiina treeniin.
Lämmitettyämme tammat ajoimme hetken vain käyntiä jotta pääsimme paremmille volttauspaikoille. Ensimäinen voltti lähti hyvin liikkeelle ja ajoimmekin vajaan kierroksen verran hieman reippaampaa hölkkää ennen kuin Markus alkoi himmailemaan Bonnieta. Jatkoimme samalla tyylillä pariinkin kertaan, ennen kuin Leo ehdotti että jos ottaisimme yhden hieman reippaamman vedon. Minulla ja Markuksella ei ollut mitään tätä vastaan, koska ajatuksena ei kuitenkaan ollut ajella hiittivauhteja tai mitenkään muutenkaan liian reippaalla tahdilla koska treenit eivät olleet tammojen kanssa sellaisessa vaiheessa. Lopulta asetuimme voltille siten, että minä ja Xena johdimme volttausta, Markuksen ja Bonnien voltatessa perässämme sekä Leon ja Alvan voltatessa omalla voltillaan. Huudettuani ”AJA” komennon, annoin keskittymiseni ilmeisesti herpaantua juuri väärällä hetkellä, tai sitten jokin muu säikäytti Xenan, sillä tamma hypähti sivuun ennen kuin ampaisi eteenpäin laukalla.
Koska en ollut jotenkin osannut varautua siihen että Xena saattaisi yllättäen tehdä tällaisen tempun, sekä istuessani hieman huonosti kärryillä, tasapainoni pääsi horjahtamaan ja näin ollen tipuin kärryiltä jäisen radan pinnalle. Markus oli juuri ja juuri onnistunut väistämään Bonnien kanssa sekä varoittamaan Leoa, joten en ollut jäänyt kahden muun valjakon alle. Xena ei ollut myöskään onneksi karannut kovinkaan kauas ja tamma oikeastaan palasikin tuttujen hevosten luo joten Leon oli ollut helppo ottaa tamma kiinni. Yrittäessäni saada keuhkoihini taas ilmaa, niiden tyhjentyessä putoamisen voimasta kuulin Markuksen – varmaan ensimäistä kertaa ikinä – hieman hätääntyneen äänen viereltäni. Ynähdettyäni toiselle että olin ainakin vielä hengissä, mies auttoi minut parhaalla mahdollisella tavalla pystyyn, sekä takaisin tallialueelle.
Xenan, Bonnien ja Alvan ollessa kiinnitettyinä katoksiin sekä loimitettuina, Markus kiinnitti huomionsa minuun ja varmisti että mikään paikka ei ollut murtunut. Markus oli istuttanut minut hevosauton rampille ja mies itse seisoi sen vierellä, pitäen katseensa minussa varmistaessaan että kaikki olisi varmasti hyvin. Lopulta olin saanut tasattua oloani sen verran, että uskalsin yrittää nousta ylös. Alkuun nousemiseni oli hieman hapertelevaa, mutta lopulta onnistuin nousemaan seisomaan ja Markuksen kysellessä että olinko varmasti kunnossa. Yritettyäni vakuuttaa Vanhaniemen siitä, että olin kunnossa, kysyin että käytäisiinkö kävelyttämässä vielä vähän tammoja ennen kuin palaisimme kotiin. Vaikka kumpikaan miehistä ei ollut kovinkaan innostunut ajatuksesta, nousimme kuitenkin uudelleen ajokkiemme rattaille ja palasimme radalle. Tietyissä vaiheissa ajaminen ei tuntunut kovinkaan hyvältä, mutta en halunnut kuitenkaan luovuttaa ja pyrin parhaani mukaan ajamaan Xenan jäähdyttelyt loppuun ennen kuin palasimme katoksille riisumaan tammat ja valmistautumaan kotiin lähtöön.
Vaikka olimmekin kaikki pakanneet omien ajokkiemme tavarat, ei minun annettu pakata Xenan valjaista takaisin autoon, vaan Leo nosti Alvan ja Xenan valjaat autoon. Miesten taluttaessa vielä kaikki kolme tammaa autoon ja suljettua rampin, olimme valmiita palaamaan takaisin Wäckeliniin. Auton kaartaessa pihaan Gunnar tuli meitä vastaan, ihmetellen hieman reissumme kestoa. Markus kertoi vanhemmalle miehelle syyn reissumme venähdykselle, ja lopulta myös Gunnar varmisteli että olisin varmasti kunnossa. Kerrottuani toiselle että selvisin todennäköisesti vain muutamalla mustelmalla sekä hajonneella ajokypärällä.
Pari seuraavaa päivää kommelluksesta oli ollut hieman jäykkiä, mutta sen jälkeen onnekseni olo oli alkanut helpottaa ja olin lopulta päässyt jatkamaan töitä ihan täydellä teholla. Tokihan Markus sekä Gunnar olivat varmistelleet että olihan minun varmasti järkevää olla töissä tapahtuneen jälkeen, mutta en kuitenkaan halunnut antaa sen vaikuttaa liikaa työpanokseeni joten yritin parhaani mukaan saada kaiken hoidettua, vaikka jotkin asiat ottivatkin hieman pidempään. Ajaminen lainakypärällä oli hieman hankalaa, mutta lopulta sain tilaamani kypäräni käyttööni, ja treenaamisesta tuli hieman mukavampaa sopivan kokoisella varustuksella.
Hiljalleen arki palautui taas normaaleihin uomiin ja ravivuosi 2022 lähestyi lähenemistään, Gunnarin ilmoittaessa mitkä hevosista oli ilmoitettu startteihin ja millaisia suunnitelmia tuolla muutenkin oli vuoden varalle.
|
|
