Group: Member
Post: 29 (0 liked)
Join date: June 2020
Status:
|
|
on Jun 15, 2020 21:21:20 GMT
Ennen foorumia kirjoitetut tarinat Wäckelinin arjesta löytyy täältä. |
|
Group: Member
Post: 29 (0 liked)
Join date: June 2020
Status:
|
|
on Jun 22, 2020 23:55:41 GMT
Post on Jun 22, 2020 23:55:41 GMT
Miksei kaikki voisi vain juosta?
Hieraisin parrastani leivänmurut pois. Murahdin hiljaa ja tuijottelin ikkunasta ulos tallin pihaan. Hevoset odottivat pian saavaksi aamuruokiansa. Linnea oli luvannut tulla aamulla auttamaan, vaikka olin yrittänyt puhua nuorelle naiselle, että nukkuisi pitkään. Linnealle täytyisi järjestää oma huone taloon. Jos joskus tarve olisi. Ja tilaa kuitenkin olisi. Välillä talo tuntui liian suurelta yksinään. Lotan kanssa ei ollut niin yksinäistä. Söisimme yhdessä aamupalaa ja katselisimme ikkunasta ulos lentäviä lintuja puissa.
"Vanha ukko oot tullut hulluksi? Ravitallia ruvet pyörittämään? Ei sellaiselle pärjää?"
Muistan aina Markuksen sanat, kuinka Lotan kuoltua alkutalvena olin päättänyt hankkia talliin pari hevosta ja se oli aina laajennut vain suuremmaksi. Olin iloinen, että kykenin tarjoamaan Wäckelinin tiloja muillekin. Naapurin nuori ravivalmentaja, Lars treenasi toisinaan hevosiaan tilan vieressä kiertävällä radalla hevosiaan. Treenasi meidänkin hevosia radan käyttöoikeudesta. Nyt talliin oli muuttanut lämminverinen tamma, Oljo, mukanaan pieni, mutta pippurinen omistajansa Joosef. Mies oli asiallinen ja piti paikat siisteinä. En voinut väittää, etteikö Markus huomautellut minulle, että mistä tiesin, minkälainen juppi sieltä tulisi.
Jaoin hevosille aamuruoat tallin puolelle, Linnea oli halunnut hoitaa pihaton ja aittatallin hevoset. Tuijottelin oven toisella puolella, kuinka tummanruunikko El Diablo söi ruokiaan tyytyväisenä. Mistäköhän tuollekin orille saisi jotain stereoideja? Tai miten sen hevosen edes saisi juoksemaan? Sen edesmenneet vanhemmat olivat pirun kovia ravureita. Olin tuntenut Draken melkein sen syntymästä asti. Ori oli lentänyt Australiasta Suomeen ja sieltä saapunut Leon kautta Jällivaaraan. Odotukset Drakelta olivat olleet suuret. Mutta jos se ei juossut, sen jalostusarvo kärsi. Ori oli jo 6-vuotias. Jos olisin ollut fiksu, olisin luopunut siitä sen ollessa nuorempi. Että sillä olisi ollut vielä mahdollisuuksia johonkin. Joku olisi voinut valmentaa siitä sopivan juoksijan itselleen. Olin vain niin varma, että tietyllä valmentamisella orin saisi juoksemaan.
"Ei sillä ole juoksijan tahtoa", Markus murisi minulle.
Olin pitkään ollut varma, että vika oli minussa. Ei hevosessa. Olin antanut sille aina uusia mahdollisuuksia, näytönpaikkoja. Mutta ei se juossut.
"Ei me tehdä mitään hevosella, joka ei juokse ja jolla ei ole jalostusarvoa", Markus yritti puhua minulle järkeä.
"Se on vielä nuori. Joku voisi saada siitä kivan harrastehevosen. Wäckelinissä Drake jäisi vain seinäkoristeeksi. Minulla olisi ehkä yksi tuttu, joka olisi kiinnostunut siitä", Linnea yritti kohottaa mielialaani.
"Miten minun tuurini on niin huono, että saman ikäluokan hevoset, El Diablo ja Take A Shot, eivät kumpikaan juokse?" raavin partaani.
Take A Shot oli muuttanut läheiselle tilalle täti-ihmisen, Sandran, täysiverisen ruunan kaveriksi, joka kilpaili matkaratsastuksesta. Olin päättänyt antaa aikaa Take A Shotille viisivuotiskautensa lomaa, sillä se tuntui olleen neljävuotiaana jotenkin väsynyt. Sandra oli käynyt pyörähtämässä Wäckelinissä. Pian hän olikin jo sovittelemassa satulaa minun orini selkään. He olivat kilpailleet matkaratsastuksessa, ja ori tuntui nauttivan hommasta. Oli se juossut 6-vuotiskaudella, mutta Sandra oli kiinnostunut pitämään orin itsellään.
Ehkä se olisi tosiaan El Diablon aika lähteä, jos joku oli oikeasti kiinnostunut orista. Kuoppaan se ei menisi.
|
|
Group: Member
Post: 29 (0 liked)
Join date: June 2020
Status:
|
|
on Jul 1, 2020 23:30:56 GMT
Se lähti
Hevosiinsa ei saisi ikinä kiintyä liikaa. Ihan sama, minkälainen tapaus oli kyseessä. Välillä se oli vain niin pirun vaikeata. Take A Shotin muutto ei ollut tehnyt pahaa, sillä se oli muuttanut vain naapuriin.
Linnean tuttu oli etsinyt itselleen kivaa harrastehevosta. Linnea oli napannut hieman minulta salaa puhunut Drakesta. Kyllä sen kaikki Wäckelinissä tiesivät. Ei se ori juossut. Ei vaikka oli millaisista vanhemmista. Se oli aloittanut hienosti. Ori oli tullut meille Australiassa. Sen oli pitänyt olla hieno lisä talliin. Ja olihan se komea kuin mikä. Juoksijan luonne puuttui. Eikä siitä edes voinut siitosoria tehdä.
Markuskin yritti minulle vihjailla, että ori oli seinäruusun asemassa Wäckelinissä. Kyllä se sai huomiota, missä muutkin, mutta ei ehkä juuri sitä huomiota, jonka ori tarvitsisi. Sitä energiaa ja rakkautta, joka veisi oria eteenpäin. Joku, jolla olisi malttia orin kanssa edetä sen kanssa sen omissa rajoissa. Jos siitä ei juoksijaa tulisi, niin ehkäpä siitä voisi kivan harrasteratsun saada.
Ja niin yksi päivä parin puhelun jälkeen Cassandra Helin ilmestyi talliin. Hän koeajoi Draken. Kävi selässä. Ori ei ollut mikään maan mahtava ratsu. Maastoköpötelty sen kanssa oli, mutta ei se mitään voltteja hienompaa osannut. Ei meillä ollut edes kenttää Wäckelinissä. Cassandra oli tyytyväinen oriin. Pian näköpiirissä näkyikin vain enää trailerin perävalot, ja niin Draken elämässä oli auennut uusi luku. Siitä kehkeytyisi ratsu. Sille opetettaisiin kaikkea hienoa, mitä eivät edes Linnean ratsastamat montehevoset, Bella ja Giles, tienneet.
"Meillä on tallissa muutama muukin murhe, joihin voidaan nyt keskittyä enemmän", Markus lohdutti.
Niinhän meillä oli. Seitsemän nuorta tallissa. Pitäisi tehdä niiden kanssa sotasuunnitelma. Jos vain tietäisin, mitä Camilla teki Steffen kanssa. Siitä oli tulossa lupaava juoksijan alku. Samaan aikaan olin iloinen ja hieman murheellinen. Hyvä, että edes joku juoksi tallissa. Tai itse asiassa tallin väreissä ja minun nimissäni. Joosefista oli hieman huomattavissa samat ajatukset kuin itselläni. Oljo kilpaili samoissa lähdöissä kuin muutama meidän hevonen. Yritin olla hieman rauhallisin mielin Steffen menestyksestä, etten aiheuttaisi Joosefille turhaa mielipahaa. Liikaa apukäsiä ei voinut ikinä olla. Ja toisaalta, jos Wäckelin saisi Oljon kautta, hieman mainintaa tallipaikkojen puolesta. Ei paikka mikään maan mahtavin ollut, mutta siellä oli ihmisen hyvä olla. Markuskin hieman murahteli lämminverisensä, Bonnien, heikohkolle menestykselle. Mutta ei hän sitä ulospäin näyttänyt. Ei edes Astridille.
|
|
Group: Member
Post: 29 (0 liked)
Join date: June 2020
Status:
|
|
on Aug 23, 2020 13:18:22 GMT
Post on Aug 23, 2020 13:18:22 GMT
Syksy odottaa
Kesä oli ollut yhtä myllerrystä. Raavin otsaani ja kulautin kahvini alas mukista. Kylmäveriset olivat saaneet ottaa kesän ajalta rennosti ja nauttia oloistaan laitumilla. Olimme yrittäneet keskittyä Markuksen kanssa nuoriin lämminverisiin, sillä tuntui, etteivät ne ottaneet tuulta siipien alleen.
"Kenen idea oli ostaa neljä nuorta samaan aikaan?" Markus oli murahtanut minulle.
En minä voinut sanoa miehelle, että niillä oli niin hienot suvut.
"Ykshän niistä on sun omas", virnistin, ja suomalainen pyöräytteli minulle silmiään.
"Ethän sää pysty keskittymään työhevoskilpailuihin ollenkaan, jos me ollaan kädet täynnä vain hevosten kanssa. Syksy tulee taas olemaan ravien aikaan ja kaikki pitäisi keretä treenaamaan", Markus huomautti minulle.
Ei suomalainen pystynyt minulle sanomaan sitä suoraan, että häntä harmitti nuorten tai oikeastaan kaikkien meidän juoksijoiden huono menestys.
Olimme olleet niin keskittyneitä nuoriin, että Effien kunto oli päässyt pisaran tippumaan eikä se pärjännyt enää niin hyvin kilpailuissa. Se harmitti kaikkia, mutta kukaan ei puhunut siitä ääneen. Effie oli kuitenkin yksi Wäckelinin lupaavimmista juoksijoista.
"Helpottaisi, jos Camillan tai Leon tänne kokopäiväisesti töihin...", Linnea yritti hienovaraisesti vihjailla. "Tai jos palkattaisiin Joosef. Sehän on osoittautunut ihan näppäräksi kuskiksi. Ehkä nuoret jaksais kiskoo miestä paremmin kuin Markusta."
Linneaakin harmitti. Yleensä ei harmittanut, mutta nyt harmitti. Hän oli panostanut täydellä Gilesiin ja Nordic Dream Meeting-kilpailuun. Alkuun kaikki oli näyttänyt lupaavalta, sillä Giles oli voittanut karsinnan ja pääsi jatkoon. Siitä alamäki alkoikin. Ori oli mukana jokaikisissä karsinnoissa, ja juuri viimeisistä karsinnoista oli saanut itselleen finaalipaikan. Noh, se hylättiin finaaleista.
Tilanne oli hivenen helpottanut, kun Take A Shot oli muuttanut naapuriin ja Drake uuteen kotiin. Enpä ollut vielä kertonut muille, että talliin olisi tulossa uusi lämminverinen ori. Markus saisi todennäköisesti sydänkohtauksen, ja Linnea veisi minut johonkin hoitoon epäillen, että kärsisin jostain ostopakosta. Mahtuisiko tuleva ori vielä Camillalle?
Nappasin mikrosta sulaneet pullat ja kannoin ne mukanani etupihalle kahvipöydän ääreen. Pöydässä oli jo katettuna neljä kahvimukia jokaista varten. Minulla oli oma resoinen kahvikuppini, jonka olin saanut joskus 10 vuotta takaperin Linnealta ja Tovelta joululahjaksi. Se oli ollut täynnä glitteriä ja heidän sormien jälkiään. Nykypäivänä kupista oli enää jäljellä harmaa, naarmuinen pinta. Pohjassa luki vielä: Till Papa. Linnean kahvikuppi oli matkamuisto Ikeasta. Kukkainen, siisti, moderni. Markuksen kupilla ei ollut muuta väliä kuin se oli ollut mahdollisimman syvä. Mitä enemmän kahvia sinne mahtui, sen parempi. Joosefille olin yrittänyt kattaa sellaisen tavallisen kupin. Ilman ihmeellisiä kuvioita. Sininen väriltään, jonne mahtui kahvia hyvin, mutta ei liikaa.
"Markus, kutsutkos Joosefinkin tallista tänne, ja käske Linnean tuoda kahvipannu sisältä!" huudahdin miehelle johtajanpenkiltäni.
Mies nyökkäsi, talutti Bonnien tarhaansa ja ilmestyi pian pöytää kohti Joosef kantareillaan. Linnea toi kahvin sisältä. Kun kaikki olivat saaneet kahvia kuppiinsa ja ottaneet pullat käsiinsä, avasin suuni katsellen kaikkia tarkasti.
"Wäckelinissä tulee olemaan pieniä muutoksia. Ehkä työtä on enemmän kuin olisin osannut kuvitella. Meille on tulossa yksi uusi hevonen. Nuori."
"Se on sit kokonaan sun työmaa", Markus murahti.
"Joutuuks Oljo muuttamaan?" Joosef näytti hieman säikähtäneeltä.
"Ei, ei, ei. Rauhoitutaas nyt."
Murahdin hymyillen joukkiolle.
"Yritän selkeyttää meidän hommaa täällä. Palkkasin meille työntekijän."
"Työntekijän? Kai on joku osaava? Eihän se ole kukaan pikkutyttö, joka tulee tänne tappamaan itsensä ravureiden kanssa?" Markus epäili heti.
"Mikset ole puhunut mitään?" Linnea katsoi minua hieman pettyneenä.
"Ollaan vain puhelimessä puhuttu. Karla on tällä hetkellä Pohjois-Norjassa töissä, mutta aloittaa meillä sitten syyskuun alussa. On vielä pari viikkoa aikaa."
"Tietääkö Karla ravureista mitään? Nuo ovat aika voroja ratsuihin verrattuna?"
"Karla on ennenkin ollut töissä ohjastamassa ravureita ja valmentamassa. Sekä talikko pysyy kädessä."
"Plus Joosef minun piti puhua sinulle siitä, että Markus on kehunut sinun ohjaustaitoja."
Tunsin, kuinka Markus vajosi penkissä senttisentiltä alemmas ja punastui hieman vilkuillen varpaidensa suuntaan.
"Olisiko sulla intoa ja aikaa valmentaa jotain muuta hevosta Oljon rinnalla? Esimerkiksi meidän kylmäverisistä, Tonjea tai Hirmua? Taikka lämminverisistä ketä vain, miinuksena Giles ja Bonnie? Ja jos hyvin menee, voisit vaikka ohjastaakin raveissa. Saisit vähän kuin oman nimikkohepan."
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Sept 11, 2020 7:26:33 GMT
11.09.2020 // Seuraava luku alkaa tästä
Kääntäessäni autoni Wäckelinin pihaan, tunsin jossain syvällä sisimmässäni sellaisen tutuksi tulleen terveen jännityksen. En mä ollut sata varma miksi sellainen tunne oli jossain syvällä, mutta kaippa se kuului asiaan aina kun edessä olisi uuden elämänvaiheen aloitus.
Tallin pihalla kävi viileä tuulahdus, joten nappasin takapenkiltä sinisen ajotakkini, joka oli joskus nähnyt parempiakin päiviä, mutta ainakin se toivottavasti saattaisi kertoa myös siitä että se olisi oikeasti joskus ollut käytössäkin. Vetäessäni vetoketjua vielä kiinni näin miten minua kohden saapui hieman ehkä joulupukkia muistuttava mies.
”Är du Karla?” kysymys nousi suoraan ilmoille.
”Jep. Sama nainen”
”Gunnar Malmsten, hauska tavata” Gunnar ojensi kättään käteltäväksi.
Muodollisuudet hoidettuamme, Gunnar lähti esittelemään minulle paikkoja sekä tietenkin henkilöitä, joiden kanssa tulisin tekemään töitä seuraavat kuukaudet, ennen kuin mies siirtyi tärkeimpiin työtovereihin ja niihin jokaisen hevosihmisen silmäteriin, eli tallin hevosiin.
Lyhyen kierroksemme ollessa lopussa sovimme Gunnarin kanssa vielä muutamista käytännön asioista, ennen kuin oli aika tarttua työhön ja katsoa mitä seuraavat kuukaudet toisivat tullessaan.
- - -
Välkömmen till Wäckelin, Karla! On normaalia jännittää jotain uutta ja tuntematonta. Karlahan on ollut hullu vain luvatessaan tulevansa töihin tietämättä, millaiseen paikkaan hän on menossa ja millaisia ihmisia sekä nelijalkaisia siellä on. Luotto ja rohkeus on jopa ihannoitavaa, mutta toivotaan, että Karla viihtyy Wäckelinissä. Vaikka Markus vaikuttaa hieman jöröltä, Gunnar on mitä lämminhenkisin, jota ei tarvitse pelätä. Vaikka ensivaikutelma miehestä voi olla erikoinen.
- Gunnar
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Sept 29, 2020 16:54:16 GMT
29.09.2020 // Parin viikon pohdinnat
Ekat pari viikkoa on nyt takana Wäckelineillä. Nää on ollut vielä sellaisia opetteluviikkoja ja vaikka ekan viikon lopulla tuntuikin että homma alkoi olla jo jollain tavalla hanskassa, niin kyllä silti on vähän vielä jotain ei niin päivittäisiä juttuja joutunut hakemaan ja muistelemaan.
Olinhan mä päässyt jonkin verran jo ajamaankin vaikka lenkit oli vielä vaan sellaisia palautteluja tai muita kevyitä ja helppoja lenkkejä ajaa. Kai Gunnar ja Markus on halunnut nähdä että onko musta mihinkään, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää ja ei oo toisaalta tehnyt yhtään pahaa päästä hakemaan taas vähän kosketusta ajohommiin kun niitä ei tullut varsinkaan Shelyesin komennuksella tehtyä ja kun Koolikaan ei ole vielä siinä kunnossa että sen kanssa olisi voinut treenata kun kotona pyörähdin.
Syksy on kans alkanut valloittamaan maisemaa ja puut onkin eri punaisen, oranssin, keltaisen ja vihreän sävyissä ja osaltaan jo kaljujakin tuulten riepotellessa oksia ja lehtiä. Saas nähdä miten paljon nopeammin talvi saavuttaa Pohjois-Ruotsin kun Etelä-Pohjanmaan rajan. Toivottavasti talvi ei ole kuitenkaan ihan vielä nurkan takana sillä olisi ihan mukava nauttia syksyn väreistä ja fiiliksestä ennen kuin kurakelit ja muut masentavuudet alkavat tulemaan vastaan.
Vielä en ole päässyt mukaan millekkään ravireissuille, mutta ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa voisi tuollaisellekkin olla mahdollisuus kunhan vain todennäkösesti saan vielä hieman varmistettua osaamistani tallin väelle. Toisaalta onhan sitä tullut vuosien aikana käytyä raveissa sen verran, että ehkäpä siihen ei kuole vaikka ei näiden kuukausien aikana pääsisi käydä ravipaikalla.
Tiedä mitä kaikkea tuleekaan vielä tapahtumaan tämän komennuksen aikana ja sitä odotellaankin ihan mielenkiinnolla ja omanlaisella hyvällä jännityksellä.
- - -
Sitä se on. Talven odottelua. Wäckelin tietysti sijaitsee niin pohjoisessa, että siellä saa pian jo aamuisin vetää toppatakkia päälle ja joutuu vaihtelemaan vaatetusta hikisten tallitöiden tai hyytävien ajoreissujen välissä. Hevosten kannalta pitää myös olla tarkkana, varsinkin lämpöisten kanssa, loimea päälle ja pois.
Mutta mahtavaa, että Karla on kotiutunut hyvin ja varsinkin, kun vain hän saa näytettyä taitonsa, eiköhän pääse hikilenkkejäkin tekemään. Yleisesti Gunnarhan pitää tallia pystyssä muiden ollessa kisareissuilla, mutta ei kisareissuille mukaan pääseminenkään ole mahdottomuus.
- Gunnar
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Oct 22, 2020 19:15:10 GMT
22.10.2020 // Hyviä uutisia
Mulla oli tosi hyvä fiilis. Vaikka kelit oli kylmenneet ja syksyinen kauneus vaihtunut ensin lumisiin talvimaisemiin ja siitä perinteiseen kuraloskapskaan, ei mun fiilistä saanut edes sekään laskemaan. Mä olin saanut aamulla äidiltä whatsappin kautta videon, joka ei ollut laadultaan se paras, mutta kaiken sen tärinän ja heilunnan keskeltä mä tunnistin tutun punarautiaan takamuksen.
Astellessani talliin termosmukini täynnä kahvia, tuntui kuin sen äsken juodunkin kahvin kofeiini pitoisuus olisi ollut normaalia korkeampi.
”Sitähän ollaan tänään hyvällä tuulella” Markus murahti astellessaan talliin ja nähdessään minut siivoamassa karsinoita normaalia reippaammalla tahdilla.
”Joo. Äiti laittoi tuossa aamulla videota Koolista kun olivat saanut pikkuorille taas treeniluvan pienen säikähdyksen jälkeen” vastasin ja annoin talikon jäädä nojaamaan kesken olevan karsinan etuseinää, poimiessani termosmukini käteeni ja antaessani lämpimän kahvin täyttää suuni, samalla kun katselin Markuksen katoavaa selkää ja saatoin nähdä miten toinen pyöritteli päätään mennessään.
Palatessaan Bonnien kanssa takaisin talliin ja kiinnittäessään tammaansa käytävälle Markus kysyi vähän enemmän Koolista ja juttelinkin miehen kanssa pikkuoristani, joka oli jäänyt kotiin kuntoutumaan ja jonka näkemistä odotin innolla siinä kohtaa kun paluu kotiin oli ajankohtainen, vaikkakin siihen menisi vielä muutamia kuukausia. Tiedä kävikö puhetulvani Markuksen hermoille vai mikä miestä painoi, mutta en ollut tainnut ikinä nähdä toisen saavan hevosta niin nopeasti valjaisiin ja vedettyä sadevaatteita toppavaatteidensa päälle ja lähdettyä lenkille.
Markuksen palatessa Bonnien kanssa olin juuri viimeistelemässä aamutallia ja hiljaisuuden vallitessa välillämme laitoimme seuraavat ajokit kuntoon ja lähdimme miehen kanssa ajamaan seuraavia hevosia. Märkä kura, jota takakaviot lennättivät naamalleni, latisti hieman tunnelmaani, mutta silti sisuksiani lämmitti tieto siitä että pieni punainen rakettini olisi palaamassa radoille.
- - -
Pahoittelen, että vastaaminen venähti näin kauan. Kuulostaa siltä, että Karla alkaa pikkuhiljaa kotiutua Jällivaaraan, ja hyvät uutiset aina helpottavat ajatuksia, vaikka hieman koti-ikävä olisikin! Markuksellehan nyt aina kaikki mätää, mutta ei silti mikään. Siitä ei kannata ottaa itseensä. Mies tykkää kyllä, että hänen kanssaan juttelee, vaikka vastaukset olisivat vain murahteluja.
- Gunnar
|
|
Group: Member
Post: 3 (0 liked)
Join date: June 2020
Status:
|
|
on Nov 6, 2020 11:49:12 GMT
Post on Nov 6, 2020 11:49:12 GMT
Juhlahumua
Wäckelinissä oli juhlan syksy. Kesällä hevosten kanssa oli muristu ja mietitty, miksievät hevoset juokse. Päätös Karlan palkkaamisesta apukädestä oli hyötyä, sillä minulla oli enemmän aikaa keskittyä hevosten valmentamiseen sekä niiden vahvuuksiin ja heikkouksiin. Karla ajoparinakaan ei ollut paha, vaan tarkoitti, että pystyin treenaamaan kestävyyttä hevosten kanssa eikä vain nopeutta. Karlalla oli myös hyvä tatsi hevosten ajamiseen, mutta naisen palkkaamisesta raveihin ajamaan ei oltu vielä puhuttu. Toisaalta, että Karla pääsisi mukaan raveihin, mahdollisuus olisi, että raveissa toiminut ajopoika naapurin Lari voisi autella Gunnaria Wäckelinin päässä.
Varsinkin Foxtrot ja Chocowoop olivat saaneet sukat pyörimään Gunnarin jaloissa yllättävällä sijoituksien kiskomisella. Effienkin kanssa oltiin kesän jälkeen taas löydetty yhteinen nuotti, ja tamma oli taas öljynyt ruosteiset vaihteensa. Ennätys parani huimasti, ja odotukset tamman kohdalla oli taas suuri. Jo eläkeikää lähentelevä Giles oli aina ollut tasainen juoksija, mutta orin juostessa Linnea selässään ensin Montémestaruuden karsinnan voittoon ja vielä siitä kiskomalla finaalissa toisen sijan oli koko Wäckelin tippua penkiltä.
Meille vasta 7-vuotiaana tullut Valde, jonka piti olla heikon ravuriuransa jälkeen jäädä Gunnarille työhevosen uraa niittämään, olikin osoittautunut päteväksi ravuriksi ja nyt vielä se oli juossut VRKK:n raveissa Syyskuninkaaksi sekä keräsi vielä karsinnoista ja finaaleista suurimmat pisteet kaikista.
Kaviaaria ei vielä syöty Wäckelinin aamupalapöydässä, mutta tilanne tasaantui, joka alkusyksystä näytti jopa myrskyiseltä. Bonnien menestyshän minua harmitti ja suuresti enkä tiennyt, mitä keksisin nuoren tamman kanssa. Olihan se ikäisekseen juossut jo paljon, mutta menestystä ei tahtonut kerätä. Tamma heitti helposti laukalle, ja joskus epäilin olevani liian painava tai kovakätinen tammalle. Ajattelin jo ehdottavanikin, jos Joosef tai Karla haluaisi ajaa tammaa enemmän, ja katsoittaisiin, miten tilanne kehkeytyisi.
Karla oli varsinkin puhunut, että häntä kiinnostaisi ajaa raveissakin, joten Bonniehan voisi olla hyvä aloitus. En minäkään voinut kärryillä istua, ja Joosefin Oljo ja Bonnie ravasivat samoissa lähdöissä, joten en voinut Joosefia lahjoakaan. Tietenkin Karlan lähtiessä mukaan Lari saisi jäädä Wäckeliniin avuksi ja voisihan Karlalta kysyä, että haluaisiko hän ajaa Larin vakioajokkia, Folkrockia samalla.
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Nov 6, 2020 17:46:19 GMT
06.11.2020 // Kisakuskiksi Mä olin päässyt eroon siitä huonosta fiiliksestä mikä mulla oli Koolin suhteen. Pikkuorin olisi paras kuntoutua kotona ja valmistautua siellä myös starttiin. Äitillä ja isällä oli kuitenkin paljon pidempi kokemus ravureista kuin mitä minulla, vaikka olinkin niiden kanssa pyörinyt lapsesta asti. Markuksenikin kanssa hommat oli sujunut samalla painolla kuin ennenkin ja välillä kun oon kerennyt niin oon laittanut hevosia valmiiksi ja toisesta päästä hoitanut niitä sitten pois. Tuossa yhtenä hiittipäivänä mä olin laittanut Folkin ja Xenian Markukselle ja Leolle valmiiksi niiden tullessa Bonnien ja Cocon kanssa lenkiltä. Mä olin kerennyt jo napata Cocon Leolta ja alkaa irrottamaan siltä aisoja perästä että sain jätettyä kärryt pihalle ja kiepautettua tamman jossain karsinassa sen verran että miehet pääsisivät seuraavien ajokkiensa kanssa lenkille ja mä saisin hoitaa tammat rauhassa loppuun. ”Leo hoidaksä nää pois? Käy sä Karla vetää kuravaatteet päälle ja ota kypärä ja muut vermeet mukaan” Markuksen ääni kuului jostain Bonnien takaa. ”Okei. Mä vaa laitan tän yhden remmin loppun” vastasin hieman epäilevästi ja teimme Leon kanssa uuden vaihdon alkuperäiseen muodostelmaan ja miehen jäädessä purkamaan toista puolta Cocon valjastuksesta kävin itse pukemassa kurahousut jalkoihini sekä sadetakin päälleni ja tarkistin että kypärässäni roikkuisivat ajolasini. En tiennyt miten täydellisen varustuksen Markus minulle halusi, joten nappasin varuuksi vielä ajopiiskan matkaan. Palatessani käytävälle oli Markus saanut Bonnien karsinaan ja Cocon takamus katosi juuri johonkin karsinaan. ”Ota sinä Xenia niin mä hyppään Folkin rattaille. Ajetaan ensin vähän lämpöä ja sitten siihen hiitti päälle” Markus ohjeisti päästäessään ajokkinsa irti ja selvitellessään ohjat siten että tuo sai istahtaa kärreille ja heittää ohjien hännän takamuksensa alle. ”Jees” kuittasin toiselle irrotellen Xeniaa käytävältä ja siirtäen ensin ohjien hännän penkille, istuen lopulta vinottain niiden päälle, ennen kuin heilautin oikean jalkani ohjien ylitse omalle paikalleen ja nostin vasemman jalkani vielä oikealle paikalle. Ajelimme Markuksen kanssa peräkanaa ulos tallista ja kuulin miten Cocon kaviot alkoivat kopista käytävällä selkäni takana. Olin ajanut tätä ennen Wäckelininssä vain yhden hiitin ja se johtui täysin siitä että Leolle oli tullut joku yllättävä meno, jonka vuoksi tuo ei voinut ajaa päivän viimeistä hevostaan. En oikein tiennyt mistä tämä komennus johtui, sillä Markus ei vaikuttanut ihmiseltä, joka tekisi nopeita ja yllättäviä päätöksiä, joten oletin että tuolla olisi jotain mielessään ja tämä olisi mahdollisesti testi jotain tulevaa varten. Omanlaisensa jännitys yritti nostaa päätään, mutta mä sain sen kuitenkin taltutettua ja kerroin itselleni että mä tekisin parhaani tällä hiitillä ja katsoisin mihin se johtaisi. Parhaimmassa tapauksessa uusiin hiittireissuihin, pahimmassa tapauksessa kotimatkaan. Hiitti Xenian ja Folkin kanssa meni omasta mielestäni hyvin, vaikka tietenkin nuorten hevosten kanssa oli aina omat konnankoukkunsa ja varsinkin voltatessa tuntui että Xenia liikkui varsinkin alkuun enemmän ylös kuin eteen, mutta saatiin sieltä kuitenkin järkevä volttaus aikaan ja ravilla tapahtunut lähtö Markuksen kajauttaessa komennon ilmoille. Takaisin Wäckeliniin palasikin kaksi kuraista valjakkoa ja hoidimme miehen kanssa hevoset hiljaisuuden vallitessa pois, sillä parivaljakko oli ollut päivän viimeiset hiitattavat. Syyt sille miksi Markus oli tämän kuskin vaihdon hiitille tehnyt, pysyi piilossa muutaman päivän, kunnes Gunnar tuli eräänä aamuna talliin kun olin juuri siivoamassa toiseksi viimeistä karsinaa. ”Morgen” ”Morgen Gunnar!” ”Puhuttiin tuossa Markuksen kanssa pari päivää sitten kun se oli kuulemma ottanut sut hiitille Xenian kanssa” vanha mies aloitti ja tunsin miten pidätin hieman hengitystäni, sillä nyt taisi olla totuuden hetken käsillä. Helvete…. ”Mm” ”Markus oli tyytyväinen siihen mitä se oli nähny Xenian menoa ja se meinaskin että jos sua vaan kiinostaisi niin sulle voisi olla kuskinpaikka raveissa tarjolla” Kuullessani syyn sille miksi Markus oli pyytänyt minut kanssaan hiitille, olin omalla tavallani yllättynyt, sillä en uskonut että saisin tuollaista kunniaa kokea täälä. ”Joo, siis todellakin kiinostuu ja oon enemmän kuin otettu tästä mahdollisuudesta” haperoin sanojani ja melkein unohdin puolet sanoista ruotsiksi. ”Totta puhuen mä en jotenkin osannut yhtään odottaa mitään tällaista ja oon todellakin oikeestaan enemmänkin kuin otettu tästä mahdollisuudesta” jatkoin ja yritin kuulostaa siltä että en vain selittelisi selittelyn vuoksi. Keskustelimme Gunnarin kanssa oikeastaan vain logistisista asioista vielä hetken. Mies selvitti että tälle kuulle hevoset olisivat jo ilmoiteltu startteihin, mutta ensi kuusta alkaen minullakin voisi olla mahdollisuus päästä kuskinpenkille. Kerroin että tämä kuulostaisi hyvältä ja näin ollen minulla olisi tämä kuu aikaa tutustua tuleviin ajokkeihini. Gunnarin lähdettyä kaivoin puhelimeni esiin. ”Mamma vet du va. JAG FÖR TAVLA!” Lähetettyäni viestin tajusin että en ollut pakannut valkoisia ajohousujani matkaan, mutta se olisi pieni hidaste ja eiköhän jotkut kerkeäisi vielä tilata tai sitten viimeistään käydä ravipaikalta ostamassa kiertävästä hevostarvikeautosta tai vaikka pelata varman päälle ja varata yhdet jo etukäteen. Loppupäivän hymyilin kuin Naantalin aurinko. Ehkä kaikki menisikin lopulta hyvin. - - - - Voi Markus, minkä tempun teki!  Laittaa nyt toinen ajamaan ilman mitään tietoa tarkkailusta, vaikka toisaalta antaa Karlan olla rennompi ja näyttää kykynsä jännittämättä. Mutta joulukuusta eteenpäin se alkaa...
- Gunnar |
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Nov 25, 2020 15:32:13 GMT
25.11.2020 - Tavan elämää
”…rkele” kiroaminen nousi huuliltani hokkiavaimen livetessä kädestäni juuri kun olin ollut tekemässä viimeisiä kiristyksiä. Tonje päätti kuitenkin juuri samalla hetkellä päättää että takasta ei voinut pitää ilmassa enää hetkeäkään ja tästä hyvästä saatoin tuntea miten hokki repi käteni auki, ennen kuin osumakohta muuttui ensin hieman punertavaksi ja pian jo ensimmäinen verinoro lähti juoksemaan kohti sormiani. Varmistuttuani että tamma ei voisi hajottaa mitään jätin Tonjen seisomaan käytävälle ja suuntasin kohti varustehuonetta jotta löytäisin betadinea ja pumpulia että saisin putsattua iskukohdan.
”Alt okej?” Gunnar kysyi nähdessää pienen väliprojektini.
”Ja, Tonje vain päätti että hän ei voi pitää jalkaansa kymmentä sekuntia pidempään ylhäällä ja no, mun käsi jäi kakkoseksi” virutin vielä kerran käteni ennen kuin keräsin tarvikkeet ja palutin ne paikoilleen ja palasin kesken jääneen projektin pariin.
Kiristettyäni työn alla olleen hokin tarkistin että tammalla oli myös muut hokeista paikoillaan ja kireällä, ennen kuin palautin hokkitarvikkeet paikoilleen ja olin viimein valmis laittamaan tammaa ajokuntoon. Markuksen palattua Bonnien kanssa ajolenkiltä tuo loi minuun paljon puhuvan ilmeen, mutta annoin toisen olla omissa oloissaan ja päädyin vain nappaamaan Bonnien kärryt mukaani ja työntämään ne ulos tallista jotta sain käytyä kiepauttamassa tamman jossain karsinassa sillä välillä kun Markus lähti ajamaan Tonjea.
Mä hoidin Bonnien pois ennen kuin oli aika laittaa Markuksen viimeinen ajokki tälle päivää kuntoon. Markus ei ainakaan aurinkoisempi ollut palattuaan viimeiseltä ajolenkiltään ja mä en toisaalta jaksanut enään edes ihmetellä toisen myrtseilyä vaan annoin toisen olla oman onnensa nojassa ja hoidin viimeisenkin hevosen pois ennen kuin minulla oli viimein aikaa pitää pieni tauko ja katsoa päivän aikana tulleet videot kotoa ja vain ihastella miten paljon Kooli oli edennyt.
- - - - -
Olipa kiva lukea ihan vain arkista tarinaa, jossa on omat kommelluksena ja Markus myrtsillä ilmeellään. Tälläiset kevyemmät tarinapätkät ovat kivoja ajatuksellisten ja enemmän perehdyttävien tarinoiden lukemiseen väliin, vaikka ei niissäkään mitää vikaa ole. Markus on tyyppi, joka ajattelee paljon, mutta sanoo vähän. Ehkä se jossain vaiheessa rentoutuu ja lopettaa ajattelemasta.
- Gunnar
|
|
Group: Member
Post: 29 (0 liked)
Join date: June 2020
Status:
|
|
on Dec 1, 2020 10:40:36 GMT
Post on Dec 1, 2020 10:40:36 GMT
Ehkä tämä tarina voi kertoa hieman Wäckelinissä vallitsevasta tunnelmasta, joten kopioin Hopiavuoresta tännekin. Pätkässä puhutaan Camillasta ja Steffestä.Tyttö ja hevonen
”Et sä voi oikeesti suunnitella jotain vastaavaa”, Markus murahti lyöden nyrkkiään pöytään niin, että kahvi läikkyi kupeista pöydän pinnalle. ”Oothan sää itsekin nähnyt. Tyttö ei ole parhaassa kuosissa tällä hetkellä”, Gunnar murahti vävylleen takaisin. ”Tää syksy on vain mennyt heikosti. Ja se tekis kummallekin hyvää. Niin hevoselle kuin hänelle”, Linnea yritti ajatella positiivisesti kahden miehen väliin. ”Hevonen tulis kuitenkin takaisin. Olisi vain hetken muualla”, Gunnar jatkoi. ”Oishan nyt muitakin vaihtoehtoja…”, Markus pyöräytti silmiään. ”Mitä itse keksisit tähän väliin?” Gunnar vilkaisi kiinnostuneena miestä. ”Noh, Steffehän voisi tulla tänne…” ”Markus, ei meillä ole tilaa…” ”Palkkaa joku valmentaja sinne Hopiavuoreen…” ”Tiedät, että Camilla pelottelisi sen pois…” ”Steffe jonnekin toiselle tallille Etelä-Pohjanmaalle…” ”Markus, tämä nyt vain on paras vaihtoehto!” Gunnar löi kätensä pöytään saadakseen nuoremman miehen hiljaiseksi. ”Kai oot valmistautunut, ettei Camilla sulata tätä hyvällä. Ensin annat sille hevosen ja sanot, että saa pitää kuin omanaan. Tulee yksin paskempi kausi, etkä enää luota tytön kykyihin. Meilläkin on ollut monta paskaa kautta, etkä ole lähettänyt minua pois!” Markus yritti vedota miehen tunteisiin. ”Camilla saa Steffen kyllä takaisin. Kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, ettei tyttö ole päässään oikeassa paikassa eikä halua tajuta sitä itsekkään”, Gunnar järkeili. ”Camilla elää Steffelle. Rakastaa sitä kuin mitä. Juoksi se tai ei. Sun päätökset eivät ainakaan helpota tytön mielialaa”, Markus pudisti päätään jäykkänä. ”Minä yritän ajatella kaikkien parasta enkä olla mikään joulupukki koko ajan”, Gunnar murahti. ”Minä en ainakaan kerro tytölle siitä, että olet viemässä sen hevosen toiselle tallille valmennettavaksi. Eipä tarvitse odottaa Camilla tänne jouluksi. Kiitos sinun!” Markus kirosi ja nousi pöydästä paukauttaen ulko-oven kiinni.
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Dec 1, 2020 20:50:38 GMT
30.11.2020 // Epäonnistuminen
Xena tuntui hyvältä lämmityksessä ja tamman ohjissa oli sellaista hyvää lupaavaa painetta ja mulla oli hyvä tunne siitä että meidän startista voisi tulla jotain. Markus oli jo ajanut kaksi rahasijaa aikaisemmissa lähdöissä ja Leokin oli omassaan ajanut rahasijoille. Edeltävässä lähdössä Markus oli kuitenkin jäänyt juuri rahasijojen ulkopuolelle, joten mä toivoin että mä voisin jatkaa Wäckelinien menestyskulkua näissä raveissa.
Esittelyssä Xena tuntui ottavan vähän kierroksia, ja mä toivoinkin että tamma ei nyt alkaisi pönttöilemään mitään. Auton taakse kerääntyessä musta tuntui että tamma olisi räjähtämässä ihan just sillä hetkellä ja mä jouduinkin pidättelemään sitä vähän reilusti jotta me päästiin ravilla matkaan. Xena avasi ihan liian lujaa näin pitkälle matkalle, ja mä tiesin jo ensimmäisestä raviaskeleesta että se ei tulisi millään jaksamaan loppuun asti. Yritin kyllä parhaani mukaan himmata Xenan menoa, mutta tamma vain puri kiinni kuolaimeen ja tuntui että vaikka mitä olisin rattailla tehnyt niin tamman askel vain kiristyi.
Kuten mä pelkäsinkin normaalin matkan tullessa täyteen Xenan askel alkoi hidastumaan ja viimeinen kilometri me jäätiinkin tasaisesti koko ajan lähemmäs joukon häntää. Mä en tiedä että millä apinan raivolla tamma kuitenkin juoksi loppuun asti sillä, ylitettiin maaliviiva toiseksi viimeisenä valjakkona. Maaliviivan jälkeen mä annoin Xenian hidastaa omaa tahtiansa ennen kuin takasuoran lopussa mä käänsin tamman ulkoradoille ja annoin sen kävellä ulos radalta ja ohjasin sen suoraan lämmittelylenkille. Annoin Xenian alkuun hölkätä vielä pätkän, ennen kuin kävelytin tammaa vain useamman kierroksen yrittäessäni pohtia mikä lähdössä meni vikaan.
Mulla ei ollut mitään tarkkaa käsitystä siitä ja mä tiesin että se tulisi kostautumaan koska ihan varmasti kaikki kyselisivät minulta missä oli vika ja mä en todentotta tiennyt. Antaessani Xenian kävellä takaisin katokselle jotta tamma saataisiin riisuttua ja juotettua sekä loimitettua mä olin ihan varma että heti kun vain me päästäisiin takaisin Wäckeliiniin ja uusi päivä alkaisi joutuisin ihan varmasti kotimatkalle, sillä vallitseva tunnelma vaikutti siltä että tällainen töppäys ei ainakaan positiivistä olisi jos miesten keskenäinen kärhämä olisi peräisin jostain mitä minä olin tehnyt.
- - - - -
Aina yrittää uskoa hyvää lähdöstä, mutta sitten se ei olekaan, mitä odotti. Gunnarin ja Markuksen välit eivät helpota yhtään, mikä saattaa lisätä heikohkon suorituksen pettymystä. Toisaalta toivottavasti Karlakin osaa huomioida, ettei Xena ole se tallin kyvykkäin juoksija. Tai varmaan olisi, mutta helposti pistää kaikki paukut juurikin alkuun juoksemiseen ja heittää helposti laukallekin. Jos vain lämminverisille järjestettäisiin 1 100 metrin matkoja, voisi Xenankin mhadollisuudet radoilla olla suuremmat. Mutta ehkä tammalle tullessa ikää lisää, se vielä keskittyy juoksemiseenkin.
- Gunnar
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Dec 11, 2020 21:32:16 GMT
11.12.2020 // Ilmanpuhdistusta
Pari päivää sen jälkeen kun me oltiin päästy takaisin Wäckeliniin Gunnar tuli eräänä aamuna talliin. Mä en ollut nähnyt vanhaa miestä oikeastaan kovinkaan paljoa viimeisen parin päivän aikana joten mä olin ihan varma että vanha mies kertoisi jotta mä saisin pakata kamani ja palata takaisin suomeen. Onnekseni istuessamme alas Gunnar aloittikin kertomalla että ei olisi pistämässä minua pois mutta haluaisi puhua kanssani ravireissusta ja sen tunnelmista.
Minua helpotti suuresti kuulla edes jonkinlainen versio siitä miksi tunnelma oli ollut normaalia kireämpi, vaikka eihän Gunnar ollutkaan minulle tilivelvollinen asioista. Myönsin miehelle kyllä ihan suoraan että olin jo hetken pelännyt tunnelman johtuvan minusta ja tekemisestäni, mutta myös sen että olin helpottunut kuullessani että minussa ei ollut mitään vikaa. Kävimme myös lävitse starttiin valmistautumisen ja itse startin kulun. Vanha mies oli kuunnellut vakavana selostustani, ja lopulta tulimme siihen lopputulokseen että kärryillä olisi voinut tehdä vaikka ja mitä, mutta hevosella, joka avaa lujaa ja on ennemminkin luotu mailille kuin pitkälle reilun kolmen tuhannen metrin matkalle täytyi vain toivoa parasta.
Tuosta keskustelusta oli tällä hetkellä noin viikko ja elämä oli palautunut oikeastaan samoille uomille vaikkakin Markuksen omanlainen mykkäkoulu ja mökötys Gunnaria kohtaan olikin edelleen havaittavissa, helpotti tietää edes pienen raapaisun verran mistä tuon kuppi oli kaatunut aika täydellisesti. Ensi viikolla olisi kuitenkin seuraava näytön paikka ja toivottavasti normaalilla 2100m matkalla voisi olla parempi mahdollisuus ajaa onnistuneempi lähtö kuin pitkällä matkalla jolla pääsin ensimmäisen kerran näyttämään taitoni kisarattailla.
- - - -
Huh, hyvä, että asia selvisi eikä se vaivaa enää Karlaa! Ja on hyvä käydä aina läpi tapahtumia: avaa itselle ovia, ymmärtää hevostaan paremmin ja tulee yleiskäsitys kaikkeen. Helpottaa myös omalla tavallaan.
- Gunnar
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Dec 21, 2020 23:32:44 GMT
14-15.12.2020 // Sadasosa sekuntien voittoa
Uusi ravireissu sisältäisi useamman startin parillakin eri tallilla ja edelliskerran flopin jälkeen mua jännitti enemmän kuin mä halusinkaan myöntää vetää päälleni Wäckelinin väreillä varustettu ajotakki. Kuitenkin tällä kertaa meillä olisi Xenan kanssa edessä vain mailin matka, joten ehkä nyt voisi olla meidän aika loistaa.
Lämmityksessä Xena tuntui paremmalta kuin edellisellä kerralla, vaikka sellaista tervettä painetta löytyi nytkin ohjasta. Kuitenkin paine lisääntyi onneksi vasta auton takana ja lähtöauton aloittaessa omaa kiihdytystään mä tunsin miten Xenan askel kiihtyi samaa mittaa ja mä vain yritin saada tammalle hyvän selkäjuoksun, sillä mä en halunnut toisaalta tällä kertaa pilata meidän mahdollisuuksia. Kuitenkin mä onnistuin missaamaan hyvän välin kääntää tammaa voittokamppailuun, mutta silti tamma ylitti maaliviivan kolmantena, vain pari sekuntin sadasosaa kakkosesta ja noin puolen minuutin erolla neljänneksi tulleeseen valjakkoon. Antaessani tamman palata katoksille en voinut peitellä hymyäni, sillä juuri tällaisia startteja mä toivoinkin pääseväni ajamaan. Katoksilla Xena sai muutaman loimen niskaansa, sillä me oltiin lunastettu myös tamman kanssa finaalipaikka ja tuo startti olisi vielä edessä parin karsinnan jälkeen.
Finaalissa me oltiinkin Markuksen kanssa molemmat ajokkiemme kanssa. Jo ennen kuin lähtöauto alkoi kiihdyttämään vauhtiaan, oli huomattavissa että Xenan paukut olivat suurimmaksi osaksi jääneet karsintaan ja pyrinkin vain ajamaan nyt vielä paremman selkäjuoksun ja katsomaan jos lopussa olisi vielä vähän kirivaraa. Kuitenkaan paukkuja kiriin ei ollut ja ylitimmekin maaliviivan puolikkaan turvan mitan Markuksen ja Gigin perässä. Markus nappasikin lähdön viimeiset palkintorahat, mutta olin omalla tahollani tyytyväinen siihen, että Xenan ennätys oli parantunut myös tässä lähdössä, vaikka puhuttiinkin vain sadasosa sekunteista.
Seuraavana päivänä edessä oli taas tutturata, mutta uusi ajokki sekä hieman pidempi matka, kun tänään ohjastettavana olisi Bonnie täydellä 2100m matkalla. Mä olin kuunnellut Markuksen ohjeistukset varmaan kolmeen otteeseen ja viimeisellä kerralla oli pitänyt vähän purra huultansa, etten olisi sanonut toiselle jotain painavaa vastalausetta. Onnekseni sain pidettyä mölyt mahassani ja näin ollen jonkinlaisen sovun yllä. Leo starttasi lähdössä Cocon kanssa ja ajoimmekin yhteisen lämmityksen, ennen kuin oli aika kääntää tammat esittelyyn ja valmistautua volttiin. Tiesin että Markus roikkuisi varmasti tallikaarteen aidalla seuraamassa lähdön, joten otin voltissa hieman varman päälle, senkin takia että mies oli enemmän kuin kertaalleen kertonut tammansa laukkaherkkyydestä.
Kuitenkin pahaksi onnekseni ”AJA” komennon kajahtaessa ilmoille Bonnie otti muutamat haparoivat askeleet ja laukkasi sen verran että saimme ainakin yhden laukkamerkinnän tauluun. Onnekseni Bonnie kuitenkin pysyi ravilla ja sainkin haettua sille selän, jonka takana juosta, samalla kun yritin katsella mahdollisia kiripaikkoja. Pakka pysyi kuitenkin tiiviinä aina viimeiseen kaarteeseen asti ja menetimmekin pari hyvää kiripaikkaa koska en halunnut lähteä kokeilemaan miten kävisi jos pyytäisin tammaa kiristämään tahtiaan. Lopulta Bonnie ylitti maaliviivan yhdeksäntenä, Coco ja Leo perässämme. Vaikka en ollut onnistunut ajamaan tammaa totosijoille, toivoin että Markus olisi silti tyytyväinen siihen että tamma sai suhteellisen ehjän juoksun alun lyhyttä laukkaa lukuun ottamatta ja tuloksia kuunnellessani olin tyytyväinen myös siihen, että olin onnistunut ajamaan tammalle uuden ennätyksen, vaikka se olikin vain sadasosa sekuntia nopeampi kuin edellinen. Kai sen pitäisi toivottavasti todistaa myös jotain ajotaidoistani, vaikka tulokset eivät ainakaa vielä puhuneet kovinkaan paljoa puolestani. Toisaalta omaksi puolustukseni oli helppo sanoa pitkä ajotauko kisoissa, joten toivottavasti tulevana vuonna voisi olla mahdollista ajaa muutama sijoitus, vaikka eipä sitä ikinä tiennyt mitä käy, ennen kuin lähtö on hyväksytysti matkassa ja peli on avattuna.
- - -
Jee, vihdoin ja viimein rupeaa kova työ antamaan kutia takaisin! Tekee hyvää niin Karlalle kuin Markuksen ja Gunnarinkin mielenterveydelle, että hevoset saadaan vihdoin ja viimein juoksemaan. Vaikka ei ykkösiä ollutkaan, niin rahasijat ja ennätysten parannukset lämmittävät kummasti mieltä.
- Gunnar
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Dec 23, 2020 7:38:09 GMT
18.12.2020 // Menestystä viimein
Seuraava kerta, kun mun oli aika hypätä kisarattaille tuli vain muutama päivä ensimmäisen koetuksen jälkeen. Kisaratana oli jo pariin otteeseen tutuksi tullut Aken ravitallin rata ja tänäänkin ajokkeinani olisi Bonnie ja Xena. Molemmilla tammoilla olisi mailin matka ajettavana, joten tänään olisi pakko saada nappisuoritukset molempien tammojen kanssa heti lähdöstä.
Markus oli ollut ihan tyytyväinen ajosuoritukseeni Bonnien kanssa, mitä tuo nyt oli murahtanut että tammaa voisi myös ajaa sen sijaan että rattailla puoliksi vain matkustaisi. Olimme käyneet myös lyhyen ajatuksen vaihdon siitä miten tämä startti voisi olla järkevintä ajaa, sillä meillä olisi kuitenkin Bonnien kanssa reunimmainen paikka auton takaa tiedossa joten jos tamman vain saisi ravilla matkaan, voisi se ehkä jopa pärjätä. Auton kiihdyttäessä edestämme Bonnie tuntui lähtevän vahvalla ravilla likkeelle, mutta ilmeisesti kun sen viereltä laukkasi Coronation Burn, tamman oma askel sekosi ja myös Bonnie otti lyhyen laukan. Sätin itseäni hetken henkisesti taas yhdestä laukkamerkinnästä, mutta päätin kuitenkin lähteä ajamaan tammaa päättäväisesti loppumatkan ajan ja yllättäen kiripaikan tullessa esiin Bonniesta löytyi uusi vaihde ja varsinkin kun viereltämme laukannut Coronation Burn alkoi tulla prässäämään Bonnieta, se pidensi askeltaan ja maalisuoralla en ollut enään varma kumpi valjakoista oli ylittänyt maaliviivan ensimmäisenä.
Ilmeisesti tilanne oli ollut niin tasainen, että se meni maalikameran kuvaan ja jonkin ajan kuluttua lähdön kaksi voittajaksi kuulutettiin Bonniené Speed. Mä en voinut uskoa korviani, vaikka käänsinkin tamman kohti voittajaesittelyä ja se sai tallikaarteessa voittoloimen selkäänsä ja pääsin ajamaan sen voittajaesittelyyn. Kuitenkaan voitosta ei voinut pitkään riemuita, sillä edessä oli vielä startti Xenan kanssa.
Xena ei jotenkin tuntunut tänään kovinkaan hyvältä ja en tiedä painoiko tamman kavioissa muutaman päivän takainen startti vai olisiko vika jossain muualla mutta jo lämmityksestä asti en pitänyt suuria odotuksia tamman suhteen. Xena avasi lähtönsä vahvasti ja yllättäen se löysi jostain jotain taistelutahtoa, mutta tiedä sitten oliko vahva avaus tänään huono taktiikka koska lopulta valjakoita alkoi vain valumaan ohitsemme ja lopulta maaliviiva ylittyi lähdön kahdeksantena valjakkona. Vaikka tuloksellisesti tämä lähtö ei ollutkaan mikään menestys, olin silti omalla tavallani tyytyväinen suoritukseen ja ajaessani Xenaa katoksille mietin että pitäisi ehkä kokeilla puhua Markuksen ja Gunnarin kanssa siitä, saisiko tamman paukkuja hieman säästeltyä jotenkin lähdössä, jos se näin ollen jaksaisi sitten ravata maaliin asti ja jos tuolla voisi olla mahdollisuuksia pärjätä.
- - -
Wau, wau, wau! Voi todeta, ettei Karla ole turha kuski. Bonnien pahin puoli on laukalle heittäminen, mutta hienoa lukea, kuinka Karla on oppinut jo tamman temput ja osaa ohjastaa tammaa. Tamman heittäessä laukalle Karla ei menetä malttiaan, vaan pystyy hillitsemään tammaa ja voitto vielä kohtiin.
- Gunnar
|
|
Laittaa nyt toinen ajamaan ilman mitään tietoa tarkkailusta, vaikka toisaalta antaa Karlan olla rennompi ja näyttää kykynsä jännittämättä. Mutta joulukuusta eteenpäin se alkaa...