Bonnie

25.12.2020 // Uusi päivä, vanhatko kujeet?

Joulupäivänä oli taas aika valjastaa satsi hevosia Aken katoksilla starttivalmiuteen. Tällä kertaa ravipaikalla ei oltu ennen kisojen alkamista, sillä ensimmäinen lähtö oli vasta viides, jossa Gunnar itse ohjasti. Tästä lähdöstä ei menestystä tippunut, mutta Markus ja Leo korjasivat asian ajamalla kahdessa seuraavassa lähdössä voiton sekä kakkosen.

Lähtö kahdeksan. 1609 m kolmivuotiaille lämpöisille. Kaksitoista valjakkoa ja yksi niistä minä ja Bonnie. Edellinen startti tamman kanssa oli päättynyt voittoon joten tällä kertaa olisi mukava ajaa myös sijoille. Palattuamme edellisen kerran voittoloimi selässämme pois tältä samaiselta radalta ja Markuksen saatua Bonnielle hiittiloimi voittoloimen alle, oli toinen meinannut että palkkaisi minut ajamaan täysipäiväisesti Bonnieta ja olipa tuo jopa – niin epä-Markusmaiselta kuin se tuntuikin – halannut minua??? En ollut osannut sanoa mitään miehen ilmoitukseen ja peruutettuani Bonnien katokseen ja sen ollessa kiinnitettynä aloin vain purkamaan kärryjä pois tamman perästä vain enemmän hämääntyneenä kaikesta.

Tässä sitä kuitenkin oltiin taas Bonnien kärryillä, kuuntelemassa Markuksen viimeisiä ohjeistuksia starttiin. Toivoen että mies ei huomaisi käsieni tärinää, tai ainakin luulisi ohjien heilumisen johtuvan Bonniesta ja siitä että tamma olisi jo menossa. Päästessäni ajamaan tammalla pientä viimehetken proovailua ennen esittelyä tunsin miten niskassani olisi hirveät paineet pärjäämisestä. Mitä hittoa mä tekisin jos nyt startti menisikin puihin? Kuitenkaan panikoimiselle ei ollut aikaa, sillä lähtö kahdeksan kuulutettiin esittelyyn ja pian sen jälkeen olikin aika kerääntyä auton taakse. Mä en tiennyt miten Bonnie lähtisi keskeltä auton takaa, joten mä kiristin ohjia ihan nanomillin kuullessani miten auto lähti kiihdyttämään edessämme. Kaijuttimista kuului kuulutus onnistuneesta lähdöstä joten nyt olisi vain ajettava.

Parijono muodostui nopeasti ja Bonnie avasi myös vahvasti joten pääsimme nopeasti neljänteen pariin. Ehkä myös vähän meidän onneksemme kolmannesta parista ulkoradalta laukkasi Amery Black, joka avasi meille kiritilaa ja vielä kun Terrortist Arz otti lyhyen laukan kärjestä, saimme Bonnien kanssa hieman lisää kiritilaa ja lopulta meitä oli voitosta taistelemassa minun ja Bonnien lisäksi Flamingstar McLily ja jostain takaoikealta noussut Terrotist Arz. Loppupeleissä Terrotist Arz oli lähdön vahvin laukastaan huolimatta ja ylitimmekin maaliviivan kolmantena vain sekuntin sadasosan Flamingstar McLilyn jälkeen.

Hidastellessani Bonnieta starttinopeudesta takaisin hölkälle mä tajusin että mä olin ohjastanut Bonniella ehjän startin ja että tamma oli juossut yhden totosijan ja 400v€ lisää tallin tilille. Tallialueen portilla meitä odotti hymyilevä Markus ja mies hyppäsi istumaan vierelleni ja vaihdoimme jo muutaman ensimäisen ajatuksen, ennen kuin Markus jäi katosten kohdalla pois kyytistä ja jatkoimme tamman kanssa hiittilenkille ajamaan pari kierrosta hölkkää ja käyntiä ennen kuin suuntasimme katoksille ja pääsimme purkamaan Bonnieta.

”Snyggt körd Karla!” Gunnar kehui päästessämme tamman kanssa takaisin katokselle.
”Tack!” kiitin miestä samalla kun taittelin ohjat silojen vierelle siististi roikkumaan ja aloin avaamaan varmistusremmiä aisasta, jotta sain napsauttaa aisalukon auki ja saimme kärryt pois Bonnien perästä. Keskustelimme Gunnarin ja Markuksen kanssa paremmin menneestä startista samalla kun hoidin Bonnieta pois ja tamman ollessa valmis oli enää edessä Camillan ja Steffeksi kutsutun hevosen startin seuraaminen ja näin kotimatkamme saattoi alkaa.