Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Nov 4, 2020 20:29:14 GMT
Post on Nov 4, 2020 20:29:14 GMT
Se elämän kolhima vihko jossain pöydänkulmalla
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Nov 4, 2020 20:29:30 GMT
04.11.2020 // Koti-ikävää
Olin viimeisen parin viikon ajan saanut aina muutaman kerran viikossa äidiltä jotain päivitystä Koolista. Pikkuori oli kuulemma sopeutunut hyvin treeniin paluuseen ja ainakin näillä tiedoilla sitä voitiin alkaa varovasti palauttelemaan takaisin normaaliin treeniin, vaikka hiitille sen kanssa olisi asiaa vasta ensi vuoden puolella.
Päivitykset orista olivat nostaneet yllättäen pientä koti-ikävää pintaan ja olin mä pohtinut sellaistakin vaihtoehtoa että olisiko pitänyt kysyä Gunnarilta voisinko hakea Koolin tänne ja vain sitten hoitaa pikkuorin liikutuksen työpäiväni päätteeksi. En kuitenkaan toistaiseksi ollut kysynyt asiasta, sillä vaikka orin muutto olisi varmasti helppo toteuttaa jonkin ravireissun yhteyteen, kaivattaisiinko talliin silti yhtä toipilasta, joka ei voisi juosta tallin väreissä pitkään ja silloinkin jos tuo ihme tapahtuisi, niin ori kerkeäisi todennäköisesti juoksemaan vain opetuslähdön jos sitäkään. Ehkä olisi siis vain helpompi niellä kunniansa ja vain yrittää olla järkevä aikuinen ihminen ja unohtaa koti-ikävänsä.
Olihan Markus ja Gunnarkin, Joosefista puhumattakaan huomanneet että ajatukseni harhaili aina satunaisesti, vaikka yritinkin parhaani mukaan keskittyä työntekoon ja hoitaa työni huolella. Eikä tämä edes ensimmäinen kerta ollut kun olin orista erossa, mutta tähän asti tuo oli ollut joko pikkuvarsa tai vasta treenitaipaleensa alkupuolella, joten ehkä se, että ori oli lähenemässä ison kilpahevosen elämää, teki hommasta hankalampaa. Vaikka olin pyrkinyt pidättymään siinä päätöksessä että ori ei seuraisi minua työpaikoilleni aloin pohtimaan joutuisinko sittenkin pyörtämään tämän päätöksen. Tietenkäänhän aina minulla ei varmastikaan olisi mahdollisuutta ottaa oria työpaikalleni mukaan, jolloin se saisi mennä takaisin kotiin, mutta mahtavaahan olisi tietenkin jos ori voisi mukanani kulkea mahdollisimman pitkälle ja jos se voisi käydä aina vapaapäivinäni juoksemassa kilpaa ja ehkä näin ollen myös kasvattaa budjettia, jolla sen kuluja voitaisiin korvata työpaikoillani, jotta ori ei söisi ihan kaikkia säästöjäni, saati niitä pieniä palkkoja, joita tähän asti olin hevosalalla saanut.
Kuitenkin onneksi tällä kertaa edessä ei tainnut olla kovinkaan pitkää eroa oristani ja ehkäpä joulun aikaan saattaisin päästä käymään kotona moikkaamassa pikkuoriani, vaikka eipä mitään suunnitelmia vielä oltu ainakaan minulle kerrottu joulun suhteen.
- - -
Vaikeahan sitä on keskittyä, kun oma hevonen on Suomessa ja itse kylmässä Pohjois-Ruotsissa hoitamassa muiden hevosia. Eikä kukaan siitä syytä Karlaa asiasta hänen kuitenkin hoitaessa hommansa. Tarinassa on kiva kiteytys siitä, kuinka Karla fantasioi Koolin tuomisesta Wäckeliniin, mutta silti ei halua olla liian positiivinen ja ajatella, ettei se olisi mahdollista. Kuinka kätevää olisikaan, kun työpäivän jälkeen tai kesken työpäivän voisi lähteä ajelulle oman hevosen kanssa tai ihan vain touhuta sen kanssa? Antaa salaa rapsutuksia. Toisen hevoset eivät kuitenkaan ole sama asia kuin oma hevonen.
Wäckelinissähän olisi karsinapaikka aukeamassa, ja Gunnarin kanssa kun asian vain ottaisi puheeksi, niin mikseipä Koolin tuominen talliin olisi mahdollista. Wäckelinissähän olisi hyvät puitteet nuoren hevosen valmentamiseen ja kisakyyteihin aina mahtuisi joukkoon sekä apua, jos tarvitsee, sitä saa Markukselta pyytämällä, mutta tietenkin niin miten Karla parhaaksi asian näkee?
- Gunnar
|
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Nov 30, 2020 21:49:17 GMT
30.11.2020 // Näytönpaikka Pohjautuu tunnelmaltaan tähän Hopiavuoren puolella olevaan spinnariinMä en tiennyt mitä tuvassa oltiin puhuttu, mutta mä tiesin Markuksen ja Gunnarin molempien kireästä olemuksesta että miesten sukset olivat tällä kertaa ilmeisesti ihan kunnolla ristissä. Olihan nuolla ollut jotain pieniä erimielisyyksiä aina satunaisesti, mutta näin suuttuneena en ollut vielä kumpaakaan miehistä nähnyt ja aloinkin epäilemään että olisiko vika minussa ja tekemisissäni. Omasta mielestäni en ollut kyllä enään pitkään töpeksinyt ainakaan kovinkaan pahasti mutta toisaalta varsinkin Markuksen puhuessa enemmän huokauksillaan ja katseillaan kuin ihan oikeilla sanoilla, oli miestä vaikea lukea ja en oikein tiennyt että mitä tuon kaikki manööverit aina meinasivat. Gunnarin kanssa sen sijaan pärjäsi puhumalla ja monesti tuo oli ottanut itse esille varsinkin alkuun asioita, joita tein väärin tai mitä saatoin vahingossa unohtaa opetellessani vielä uutta rutiinia ja vanhan miehen kanssa oli helpompi tulla tästä syystä toimeen, vaikka yritin kyllä parhaani myös Markuksen kanssa. En toisaalta tiennyt pääsisinkö miehen kanssa ikinä samoihin väleihin kuin mitä Joosef, sillä tuon kanssa Markus kyllä jutteli pitkiäkin pätkiä ja välillä kuulosti jopa siltä kuin nuo olisivat naljailleet keskenään. Ajomatka Wäckelinistä Aken ravitallille oli pitkä ja kuskia vaihdeltiinkin aina muutaman sadan kilometrin välein. Lopulta kun pääsimme pelipaikalle, oli ensimmäinen startti menossa ja Markus peruuttelikin auton tottuneesti meille ilmoitetuille kopeille. Autoin miehiä purkamaan kärryt ja ensimmäiset starttihevoset autosta, ennen kuin juoksujalkaa siirryin juoksujalkaa hakemaan raviautolta varaamani valkoiset ajohousut, sillä en voisi millään ajaa kilpaa omilla sinisillä ajohousuillani. Palattuani katokselle mä jatkoin Xenan laittamista kuntoon, ennen kuin oli aika vetää ensimmäistä kertaa valkoiset ajohousut taas jalkaan ja painaa kypärä päähän ja lähteä Markuksen kanssa lämmittelemään hevosia ennen kuin päästäisiin radalle ja valmistautumaan esittelyyn. - - - - Se on hirveää, kun huomaa, että porukassa on eripuraaa, eikä ole mitään hajua, mistä se johtuu. Vaikka lukijat tietävätä, mistä eripurasta on kyse, ei Karlalla ole mitään hajua kyseisestä asiasta ja hiljaa syyttääkin itseään asiasta. Se ei tilanteesta millään tavalla helpottavaa, vaan lisää jännitystä enemmän naiselle. Voi, kun joku kertoisikin, että Karla tekee työnsä hyvin, ja asia on hänestä riippumaton! |
|
Group: Member
Post: 19 (11 liked)
Join date: September 2020
Status:
|
|
on Jan 5, 2021 16:42:36 GMT
Post on Jan 5, 2021 16:42:36 GMT
05.01.2021 // Uusi vuosi ja uudet kujeet
Uusi vuosi ja uudet haasteet olisivat edessä. Vuosi oli päättynyt joulupäivän ravireissuun ja sielä ajettuun toto sijaan Bonnien kanssa. Sen jälkeen hevoset olivatkin saaneet pitää loppuvuoden vähän taukoa ja toinen päivä sitten saikin starttilaiset alkaa palaamaan takaisin työnteon pariin ja hevoset pääsivät lenkeille vaikka ainakaan vielä tällä viikolla ei taideta kenekään kanssa vielä hiittejä ajella, ellei ihan sitten loppuviikosta.
Olimme soitelleet äidin kanssa loppuvuoden aikana muutaman kerran ja jokaisella kerralla olimme puhuneet pitkään Koolista ja pikkuorin kuntoutumisesta. Olin onnellinen siitä että pikkuhevonen oli mennyt koko ajan eteenpäin ja se oli alkanut ravaamaan koko ajan paremmin. Pari päivää sitten äiti oli ilmoittanut että Kooli olisi ilmoitettuna koelähtöön ja orin ensimmäisen ”oikean” startin aika olisikin kuun kymmenes päivä. Mä salaa toivoin että Wäckelinin hevoset olisivat starttaamassa myös tuolloin samoissa raveissa jotta mä ehkä voisin nähdä orin startin. Tai sitten mahdollisesti päästä vaihtamaan muutaman sanan äidin ja isän kanssa siitä miten orin startissa kävi ja olisiko pikkuori läpäissyt koelähtönsä jotta voisin mahdollisesti neuvotella Gunnarin kanssa siitä, että olisiko minulla mahdollisuutta ajaa Kooliakin raveissa. Tietenkinhän varmasti jossain vaiheessa orin uraa mulla voisi olla mahdollisuus päästä kokemaan ravien ilo ja jännitys pienen punaisen kanssa jos se ei olisi vielä hetkeen.
Kuitenkin kaikki suunnitelmat vuodelle 2021 ovat edelleen auki joten täytyy katsoa miten vuosi tulee menemään.
|
|
